Osmo Maksimainen: Opiskelijasta rehtoriksi alle 50 vuodessa

Ensimmäinen kosketukseni Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymään oli pääsykokeissa vuonna 1970. Hain kaksivuotiseen koneistajakoulutukseen ja yllättäen valitsivat. Opinnot alkoivat syksyllä, ja todistuksen sain keväällä 1972.

Rehtori Salminen sanoi paperin ojentaessaan, ”älä näytä kenellekään”. Syy kommenttiin ei pelkästään ollut todistuksen huonous, vaan että se oli päivätty seuraavalle päivälle. Minun piti silloin olla jo Tampereella konepajakoulun pääsykokeissa.

Sitten oli muutaman vuoden katkos. Seuraava kosketus tapahtui vuonna 1977. Olen joutessani miettinyt, mikä osuus ihmisen elämässä on sattumalla, mikä omilla valinnoilla ja mikä toisten vaikutuksella. Kohtaloon ja johdatukseen en selityksenä ole osannut turvautua, tai niitä syyttää. En tiedä, mikä edellä olevista oli matkassa, kun ratkaistiin minun loppuelämäni työnantajaa.

Olin armeijan loppuaikoina hammaslääkärissä. Kun aikaa jäi ennen paluuta kasarmille, menin työvoimatoimistoon kysymään töitä. Vastaus oli tyly. Olin jo ovella poistumassa, kun virkailija sanoi, ”kurssikeskukselta soittivat, että siellä olisi 10 viikon tuuraus sorvarien opetuksessa. Tiedätkö alasta jotain?”

Opettamisesta en tiennyt paljoakaan, mutta en siitä huudellut. Sorvin takana olin seisonut menestyksellä, joten pyysin puhelinnumeroa. Tuo puhelu johti siihen, että jäin eläkkeelle Pkky:n palveluksesta 41 vuotta myöhemmin.

Kurssikeskukselta soittivat, että siellä olisi 10 viikon tuuraus sorvarien opetuksessa. Tiedätkö alasta jotain?

Vaikka kenties sattuma oli minulle ammatin järjestänyt, pidin työstä. Pian kuvioon tulivat tietokoneohjatut työstökoneet. Niiden ohjelmointi sopi minulle erinomaisesti. Kohtuullisen hyvä looginen ajattelu, hyvä nippelimuisti, sekä ennen kaikkea innostus olivat oiva yhdistelmä.

Kun Kalevi Eroselle tarjouduin ottamaan homman vastaan, hän luotti minuun. Sanoi töitä riittävän loppuelämäksi. Kuulosti asuntovelallisesta hyvältä, mutta ei enää niinkään viimeisinä työvuosina. Myöhemmin noita vuosia ajatellessa rohkenen väittää, että olin yhtenä palasena maakunnassa tekemässä merkittävää teknologista kehitystyötä. Tosin viimeiset 10 vuotta olin hallinnollisissa tehtävissä, josta niin alun kuin lopun osalta syytän, tai kiitän Esa Karvista. Niihin tehtäviin en hakenut, vaan niitä tarjottiin. Eivät kertoneet, miksi. Ehkä suulaasta opettajasta ajattelivat saatavan hiukan hiljaisempi.

Opettajan työn jättäminen ei ollut itsestäänselvyys. Myöhemmin aina organisaatiomuutoksien yhteydessä myös hallinnon virat menivät hakuun. Vähemmän innokkaana niihin hakemuksia laadin. Ilkka Pirskasella, Antti Koskisella ja Reijo Jeskasella lienee ollut haastatteluissa miettimistä, kun kysymykseen vahvuuksistani sanoin, ”nyt tuskin on oikea paikka tunnustaa olevansa nopea väsymään”. Olihan tuossa haastattelussa muitakin vekkuleita hetkiä, mutta erinomaisesti yhteistyö hallinnon parissa tuonkin jälkeen sujui.

Päivääkään en odottanut tai pelännyt eläkkeelle pääsyä, lähtöä, tai joutumista.

Eläkkeelle jäin vuonna 2018 aikuisopiston vs. rehtorin pallilta. Se oli minulle helppoa; ei ole ollut vieroitusoireita. Päivääkään en odottanut tai pelännyt eläkkeelle pääsyä, lähtöä, tai joutumista. Minkäänlaista katkeruutta ei jäänyt työnantajaa, työtä, työuraa, tai työkavereita kohtaan, vain mukavia muistoja. Palkallisen työn malja oli osaltani tyhjennetty, eikä pohjalta löytynyt yhtään sakkaa.

Jos tai kun minulta kysytään työuran ”hailaittia”, niin ei minulle tule mieleen – ehkä monelle yllätys – ne eurot, joita mahdollisesti aikuiskoulutuksen ja kuntayhtymän kassaan tuli tehtyä. Opettajavuosilta muistan, kun kauppakeskuksen käytävällä mietin, olisiko aihetta käydä myös käytävän toisen puolen myymälässä. Vastaan tuli tutunnäköinen mies, joka ojensi kätensä ja sanoi: ”Kiitos, että opetit minulle ammatin, järjestit työharjoittelupaikan ja työpaikan. Niiden ansiosta sain elämäni järjestykseen.”

Aika monelle tein tuon saman. Mutta näin jälkeen päin muistellessa yksikin kiitos riittää kumoamaan väitteen, että kiittämättömyys olisi maailman palkka. Palautteen ansiosta taisin käydä siinä toisessakin kaupassa.

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän entinen opettaja ja aikuisopiston vs. rehtori.

Mikko Alitupa: Riverian tietohallinnossa olen saanut työskennellä laajojen ja nykyaikaisten IT-ratkaisujen parissa.

Olen työskennellyt Riverian tietohallinnossa vakituisesti vuodesta 2005 lähtien. Nimikkeinä on ollut atk-harjoittelija, mikrotukihenkilö, ict-järjestelmäasiantuntija, ict-pääsuunnittelija ja nyt tämän vuoden alusta alkaen tietohallintopäällikkö.

Koko työurani aikana parasta Riveriassa on ollut ehdottomasti aivan mahtavat ja asiantuntevat työkaverit niin tietohallinnossa, kuin myös eri tiimeissä ja koulutusaloilla. Lisäksi työn ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen on aina ollut joustavaa ja helppoa.

Kun henkilökuntaa ja opiskelijoita on tuhansia Pohjois-Karjalan alueella (ja jopa maailmanlaajuisesti), kasvaa ylläpidettävä IT-ympäristö laitteineen ja järjestelmineen melko suureksi. Riverian tietohallinnossa olenkin saanut koko ajan työskennellä laajojen ja nykyaikaisten IT-ratkaisujen parissa.

Riveria on antanut hienolla tavalla mahdollisuuden oman mielenkiinnon ja organisaation tarpeiden mukaan kehittää itseään ja päästä etenemään vaativimpiin ja vastuullisempiin tehtäviin.

Mikko Alitupa

Mikko Alitupa
Tietohallintopäällikkö

Outi Kastinen: Työtehtäväni ja työnkuvani ovat monipuolisia, kahta samanlaista päivää ei ole.

Kun tulin reilut kaksi vuotta sitten Riverialle töihin, koin että minut otettiin lämpimästi vastaan ja minulla oli heti tervetullut olo. Tuntui, että olin löytänyt työelämän ”henkisen kotini”, organisaation arvot tuntuivat yhdenmukaisilta omien arvojeni kanssa. Perehdytykseni oli kattavaa ja siihen oli panostettu. Riverian henkilöstön keskuudessa vallitsee yhteenkuuluvuuden tunne. Me ollaan riverialaisia ja se yhdistää meitä, oltiinpa miltä alalta tahansa ja tehtiinpä mitä työtä tahansa.

Koen, että minua ja osaamistani arvostetaan ja minulla on myös mahdollisuus halutessani päivittää sekä kehittää omaa osaamistani. Esihenkilöni on tavoitettavissa ja minulla on suora sekä avoin keskusteluyhteys häneen.

Olen saanut sopivassa suhteessa vastuuta ja päässyt myös sopivasti haastamaan itseäni. Työtehtäväni ja työnkuvani ovat monipuolisia, kahta samanlaista päivää ei ole. Voin vaikuttaa itse työhöni ja sen sisältöön ja koen, että työnkuvani on selkeä.

Motivoituneet opiskelijat ja heiltä saatu aito palaute motivoi minua opettajana. Yhtenäkään aamuna ei ole harmittanut lähteä töihin.

Outi Kastinen

Mahdollisuus tehdä töitä osin myös etänä lisää omaa työhyvinvointiani ja parantaa keskittymistä sitä vaativissa tehtävissä.

Tämän kaiken lisäksi Riveria pitää huolta henkilöstöstään tarjoamalla mielestäni monipuolisesti erilaisia henkilöstöetuja. Nämä asiat eivät ole itsestään selviä, siksi niitä osaakin arvostaa.

Outi Kastinen
Päätoiminen tuntiopettaja

Aki Hankilanoja: Riverian kasvua ja kehitystä on ollut ilo ja kunnia viedä eteenpäin.

”Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. Suo oli autio, keskeltä melkein puuton neva…” Nämä lauseet ja kuvat Jussista suota kuokkimassa upposivat alakoululaisen Akin mieleen ja sielun syövereihin, kun Täällä pohjantähden alla -elokuvaa esitettiin televisioissa 30 vuotta sitten. Tuolloin maalaispoikana samastuin kovin kertomukseen Koskelan perheestä, virtaahan minussakin hämäläistä verta ja syntymäpaikkani on Hämeenlinnassa. Erityisesti Akseli Koskelan elämän tarina herätti ihailua. Hänestä muotoutuikin minulle eräänlainen esikuva.

Näistä lapsuusajoista lähtien eräänlainen aatteen palo on kytenyt sisälläni. Tällä elämän valtatiellä kurvaillessani tämä kytevä aatteen palo odotti maltillisesti, se kasvoi ja kehittyi, odotti oikeaa aikaa nousta pintaan. Elämässä vastaan tulee milloin minkälaisia virstanpylväitä, jotka muuttavat matkamme. Omalle kohdalleni yksi merkittävä virstanpylväs sattui vuoteen 2009, jolloin edellisenä vuonna alkaneen taloudellisen kriisin seurauksena olin pakotettu hakemaan uutta suuntaa työuralleni. Tuolloin oli Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymässä, silloisessa AmoJtk:ssa rakennusalan opettajan paikka auki. Vielä tuolloin, viimeisenä hakemuksen jättöpäivänä, kun hakemukseni tein en osannut kuvitella uraa ammatillisen koulutuksen parissa. Kuinka ollakaan asiat etenivät suotuisasti minun näkökulmastani ja aloitin rakennusalan perustutkinnon päätoimisena tuntiopettajana 1.8.2009 Otsolassa.

Omalta osaltani matka ammatillisen koulutuksen parissa lähti hapuillen liikkeelle, kasvaminen opettajuuteen vei aikansa. Kun olin hyvällä matkalla opettajana kasvamisessa tarjoutui mahdollisuus edetä lähiesimieheksi, koulutuspäällikön rooliin. Tämä uusi tehtävä innosti ja kasvatti sekä motivoi itsensä kehittämiseen entisestään. Sitten tuli aika, jolloin kuntayhtymässä ryhdyttiin miettimään vanhoja rakenteita ja sitä, miten vastaamme ammatillisen koulutuksen reformiin. Tuolloin lapsena sisimpääni kytemään jäänyt aatteen palo lehahti liekkeihin, nyt oli aika. Tuolloin huomasin, että tämä on sitä mihin olen kasvanut.

Haluan olla kehittämässä ammatillista koulutusta ja mahdollistamassa vuosi vuoden jälkeen uusille opiskelijoille oman taipaleen aloittamista kohti omaa uraa. Olin antamassa alkutahteja Riverialle, suunnittelemassa uusia toimitiloja Jukolankadulle ja mahdollistamassa rakennusalan perustutkinnon kehittymistä eri aloilla.

Aki Hankilanoja

Nyt Riveria on kasvanut ja kehittynyt leikki-ikäiseksi. Tätä kasvua ja kehitystä on ollut ilo ja kunnia viedä eteenpäin. On ollut mielenkiintoista, osin haastavaakin olla mukana Riverian eri kehitysvaiheissa. Toisaalta on tämä palkinnutkin, olen saanut olla yhtenä Koskelan Jussina raivaamassa ”peltoa korpeen” ja Akselina johdattamassa joukkoja viitoitetulla tiellä. Matkani ammatillisen koulutuksen parissa on ollut erittäin mielenkiintoinen monine vaiheineen aina erityisopiskelijoita pursuavan ryhmänohjaajasta, opettajaan, lahjakkuuksien valmentajasta, kilpailu- ja hanketoiminnan kehittämiseen. Tämä matka on kasvattanut minua niin opettajana, esimiehenä kuin ihmisenä. Koen olevani etuoikeutettu saadessani olla omana itsenäni osa tätä hienoa porukka, tekemässä työtä maamme, Pohjois-Karjalan ja alueen ihmisten hyvinvoinnin eteen.

Ylpeästi riverialainen,

Aki Hankilanoja
koulutuspäällikkö
Kaivos-, maarakennus- ja infrarakentaminen

Jorma Käyhkö: Työssä viihtymisessä on iso merkitys kollegoilla, yksin ei tätä työtä pysty tekemään.

Jo kolmas vuosikymmen hyvällä alulla ammatillisen koulutuksen tehtävien parissa. Mikä saa kiinnittymään samaan työnantajaan näinkin pitkäksi putkeksi, tätä on aika ajoin tullut mielessä pohdiskeltua.

Ehkä vastaus löytyy ura-ankkuriteoriasta, jonka Edgar H. Schein (1987) aikoinaan kehitteli. Siinä on esitetty kahdeksan ura-ankkuria, yksi näistä on palvelu ja omistautuminen, jonka koen itselleni läheiseksi. Tätä ankkuria kuvataan mahdollisuutena omistautua työlle, jolla on oikeasti merkitystä esimerkiksi ihmisille tai ympäristölle.

Riverian perustehtävä on kouluttaa tulevaisuuden osaajia yhdessä työelämän kanssa. Tällä tehtävällä on iso merkitys paitsi opiskelijalle itselleen, myös koko yhteiskunnalle. Kun meille tullut opiskelija on saanut opintonsa päätökseen ja onnistunut sijoittumaan työelämään, voi olla ylpeä työnsä lopputuloksesta. Opiskelija on työllistynyt ja työnantaja on löytänyt tarvitsemansa tekijän.

On myös niitä opiskelijoita, joilla ura opinnoissa ei kanna maaliin saakka. Tyytyväinen pitää kuitenkin olla, jos on onnistunut tarjoamaan opiskelijalle joitain eväitä elämässä eteenpäin menemiselle. Palaute tästä voi tulla vuosien jälkeen, kun kohtaat entisen opiskelijan, joka kiittää aikoinaan annetusta kannustuksesta.

Työssä viihtymisessä on ollut iso merkitys kollegoilla, yksin ei tätä työtä pysty tekemään. Se, että asioita pyritään viemään eteenpäin rakentavasti keskustelemalla ja yhdessä sopimalla, on auttanut itseäni työssä jaksamisessa.

Jorma Käyhkö

Ura-ankkurin palvelu-termiin liittyy myös esimiehen rooli toimia mahdollistajana. Tiimin kollegat eivät ole esimiestä varten, vaan esimiehen tehtävä on palvella tiiminsä jäseniä niin, että heillä on mahdollisuus onnistua työssään. Tämä palvelutehtävä ei tule koskaan valmiiksi, joten sopivasti haasteita työssä tulee jatkossakin riittämään.

Riveria on iso työnantaja, jossa tehtävänimikkeitä on runsaasti. Organisaatiouudistuksiakin toteutetaan säännöllisin väliajoin ja tämä avaa mahdollisuuksia sijoittua uusiin tehtäviin, myös työkiertoa kannustetaan. Koulutusorganisaationa oman osaamisen kehittäminen katsotaan myönteisenä asiana ja siihen tarjotaan mahdollisuutta myös työn ohessa.

Kyllä näillä työnantajan ominaisuuksilla voi suositella Riveriaa myös muille.

Jorma Käyhkö
koulutuspäällikkö

Arina Kyläkorpi: Opintosihteerin työssä pääsen käyttämään ammatillisen osaamisen kaikkia osa-alueita

Ensikosketukseni ammatilliseen koulutukseen sain vuonna 2005, opiskellessani Riveriassa artesaaniksi ja myöhemmissä opinnoissa lähihoitajaksi sekä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Jo opiskeluaikana kiinnitin huomiota, miten sujuvaa, ammattitaitoista ja asiakasläheistä palvelua sain hakiessa apua – milloin mihinkin tarpeeseen. Minusta olikin hauska huomata, kuinka silloinen henkilökunta yhä muisti minut ja sen aikainen opintosihteeri on nykyinen kollegani.

Minua on aina kiinnostanut koulumaailma sekä lasten ja nuorten tukeminen. Opiskellessani Riveriassa Niittylahdessa nuoriso- ja yhteisöohjaajapuolella, huomasin avoimen työpaikan verkko-ohjaajana ja päätin hakea.

Muistan sen hetken, kun tieto työpaikasta tuli. Sitä samaa valintakirjettä tuli luettua uudestaan ja uudestaan. Olin niin onnellinen ja ylpeä kun sain paikan, että olin melkein shokissa monta viikkoa!

Aloitin työt elokuussa 2021 Joensuun Peltolan Päätalon opintopajalla eRiverian ohjaajana ja koin työn heti omakseni. Ohjasin ja olin tukena verkko-opinnoissa sekä muissa opiskeluun liittyvissä pulmissa.

Lokakuussa 2022 hakuun tuli monipuolisempi ja haastavampi työ, missä yhdistyvät opintosihteerin, palveluneuvojan ja ammatillisen ohjaajan tehtävät, iloitsin kehittymisen mahdollisuudesta ja hain paikkaa. Tykkään tästä kombosta tosi paljon, koska pääsen näkemään ja käyttämään ammatillisen osaamisen kaikkia osa-alueita ja toimimaan face-to-face opiskelijoiden kanssa.

Parasta on työskentely hyvässä ja toisia arvostavassa työyhteisössä, missä apua saadaan ja annetaan tarvittaessa.

Koen mielipiteilläni olevan merkitystä ja saan olla osana toiminnan kehittämistä. Suora palaute opiskelijoilta asiakaspalvelussa tuo onnistumisen hetkiä työpäiviin.

Arina Kyläkorpi

Parhaimmillaan työssä on fiilis, että homma on hallussa ja saan aikaiseksi asioita, joilla on jotain merkitystä opiskelijoille. Kun työstä innostuu, se on enemmän kuin 8–16. Voin siis lämpimästi suositella Riveriaa työpaikaksi.

P.s. Työn vastapainoksi olen mukana vapaaehtoistoiminnassa, kiertelen kirpputoreja ja kotoilen.

Arina Kyläkorpi
opintosihteeri

Päivi Sissonen: Heti työsuhteen alkumetreillä tuntui, että olisin ollut täällä töissä jo pidemmän aikaa.

Olen aloittanut marraskuussa 2022 Talouspalveluissa laskentasihteerinä.

Riverian loistava perehdytysohjelma, esimiehen kanssa läpikäytynä, tutustutti minut heti työsuhteen alussa hyvin Riveriaan työnantajana ja antoi kokonaiskuvan, jonka avulla on ollut helppo aloittaa uudessa työpaikassa. Oma tiimini otti minut vastaan lämpimästi ja tarkempi työtehtäviin perehdyttäminen on sujunut heidän kanssaan mallikkaasti. Heti työsuhteen alkumetreillä tuntuikin jo, että olisin ollut täällä töissä jo pidemmän aikaa.

Riveria tarjoaa työntekijöilleen monipuolista tyhy-toimintaa ja mahdollisuuden valita esim. moniympäristötyö- ja joustotyöaikasopimuksen väliltä.

Päivi Sissonen

Etätyömahdollisuus sisältyy molempiin, mutta omalla kohdallani, asuessani toisella paikkakunnalla, joustotyöaikasopimus on mahdollistanut etätyön tekemisen vielä suuremmassa määrin, mikä on ollut aivan huippujuttu!

Tule sinäkin meille töihin! On mukava olla osa Riveriaa! 

Päivi Sissonen
Laskentasihteeri

Jaana Oravainen: Asenne vaikuttaa tosi paljon siihen, miten oman työnsä kokee.