Rohkeasti tavoitteita kohti!
Näyttelijäntyön opiskelija Tiia Smura on työskennellyt monipuolisissa asiakaspalvelutehtävissä ja aina tykännyt olla esillä.
– Minulla on pienestä saakka ollut innostus näyttelemiseen ja olen sellainen eläytyjä, Tiia kertoo.
– Näyttelijäntyönkoulutus pyörähti somessa vastaan ja päätin kokeilla omia rajojani.
Esiintyminen teatterin lavalla on ollut Tiialle askel tuntemattomaan, mutta jännityksestä on syttynyt voimakas kipinä tehdä omaa unelmaa todeksi.
– Meillä on todella hyvä ryhmähenki, tuemme toinen toisiamme. Täällä saa olla täysin oma itsensä, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen.
– Meneillään olevassa lyhytelokuvassa roolini on taksikuski ja onnistuin jopa unohtamaan itsekirjoittamani vuorosanat, Tiia nauraa.
Monipuolisuus kiinnostaa
Tiialla on monta rautaa tulessa ja alan monipuolisuus viehättää häntä.
– Liityin loppuvuodesta 2021 myös Joensuun Pin Up Siskoihin, joka myös tukee haavettani esiintymistä. Monipuolisuus on tärkeää ja on hienoa, että voi heittäytyä erilaisiin juttuihin.
– Pirkko Kurikan dramaturgian tunnit olivat mielenkiintoiset ja innostavat. Kirjoittaminen on luovaa työtä ja sitä ehkä haluaisin opiskella lisää. Myös into piirtämiseen ja maalaamiseen on herännyt vuosien tauon jälkeen, Tiia iloitsee.
– Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti jatko tällä alalla jollakin saralla. Vaikka tulisi vastoinkäymisiä, niin sitten vaan uusia ovia rohkeasti auki!
En ole päivääkään katunut, että lähdin mukaan.
Tiia Smura
On hyvä toteuttaa itseään ja tehdä asioita mitkä tuntuvat omalta.
Teatterikesä sytytti innostuksen ja tiedonjano vain kasvaa!
Näyttelijäntyön opiskelija Johanna Immonen ei omien sanojensa mukaan ole koskaan ollut esiintyjätyyppiä. Viime kesänä hän päätyi vahingossa mukaan kesäteatteriin tuuraamaan poisjäänyttä näyttelijää ja palo näyttelemiseen veikin mennessään.
– Yllätyin, että suoriuduin niin raakana kesäteatterin roolista. Sain myös paljon ahaa-elämyksiä teatterimaailmasta. Kesä oli yksi hauskimmista ja mietin, että olisi ihana oppia lisää esimerkiksi teoreettista taustaa ja poistaa esiintymisjännitystä, Johanna kertoo.
Johanna työskentelee puhevammaisten tulkkina. Hän jäi työstään osittaiselle opintovapaalle ja päätti lähteä kehittämään itseään myös näyttelijänä.
– Tulkkaustyössä on yhtäläisyyksiä näyttelemiseen; tulkkinakin ollaan roolissa, Johanna kertoo.
Esiintymisvarmuutta ja tiedonjanoa
Johanna kertoo, kuinka näyttelijäntyön koulutuksen aluksi lavalla jännitti ja oman äänen kuunteleminen ja itsenä näkeminen lavalla tuntui oudolta.
– Olen saanut lisää esiintymisvarmuutta ja rohkeutta sekä oppinut ”oman itseni sietämistä”, Johanna nauraa. Tämä on laaja kokonaisuus ja tiedonjano vain kasvaa.
Reilut puoli vuotta opintoja on nyt takana ja mukaan on mahtunut monenlaisia kokemuksia.
– Monologeja elämästä -produktio oli hieno aloitus syksyllä ja siinä opin, miten rohkaisulla ja taidokkaalla ohjaamisella saadaan ihmisistä upeita juttuja irti. Kiitos opettajallemme Tiia-Mari Mäkiselle huikeasta jaksosta, Johanna kehuu.
– Itselle uutena tuli fyysinen teatteri muoto, missä ilmentää vahvojakin tunnetiloja lavalla liikkeellisen ilmaisun avulla. Olen myös havainnut, miten tärkeää on kehon ja äänen kokonaisvaltainen lämmittäminen ennen esiintymistä.
Näyttelijäntyön opintokokonaisuuteen kuuluu monenlaisia osa-alueita, kuten mm. laulua, nykytanssia ja aikidoa näyttämötaisteluiden muodossa. Koulutuksessa tutustutaan myös esimerkiksi markkinointiin, valojen käyttöön ja lavasterakentamiseen. Mikään ei toimi yksin vaan kokonaisuus ratkaisee ja kaikkia tarvitaan.
Olen ammentanut teatterityöskentelyn opeista myös omaan työhöni.
Johanna Immonen
Uskalla heittäytyä uuteen!
Parhaillaan opinnoissa on menossa elokuvatyön jakso, jossa tuotetaan lyhytelokuvia yhdessä Outokummun mediatuotannon opiskelijoiden kanssa. Keväämmällä haltuun otetaan isompi näytelmä.
– Tämä on ollut yksi parhaimmista päätöksistä, että lähdin mukaan. Ikähaitari ryhmässämme opintojen alkaessa oli 17-55-vuotta ja kaikki tulevat hyvin eri lähtökohdista ja eri tavoitteilla. Kaikki olemme saaneet valtavasti tällä matkalla, Johanna summaa.
Opintojen jälkeen Johannalla on suunnitelmissa palata tulkin työhön, mutta ottaa teatterimaailmaa osaksi omaa polkua.
– Ensi kesänä olen mukana Kiteen Myllyteatterissa, jano lavalle on todellakin kasvanut! Ihmeellisiä asioita monesti lähtee poikimaan, kun uskaltaa heittäytyä uuteen.
On ollut hienoa nähdä kuinka teatterin tekeminen on tiimityötä parhaimmillaan.
Johanna Immonen
Somevaikuttajat Jaakob Rissanen ja Rita Piironen
Jaakob ja Rita ovat hyvä esimerkki siitä, että mitä vaan voi saavuttaa, kun on oikea asenne arjessa.
Somevaikuttaja Jaakob Rissasen polku yrittäjäksi
Riverian liiketoiminnan opiskelija Jaakob Rissanen valitsi yrittäjyyspolun. Oppimisympäristönä on oma yritys, jossa arjen asenne ratkaisee monta asiaa. Jaakob pääsi kokeillen etsimään omia kiinnostuksen kohteita opiskelijayrittäjänä. Lopuksi se, mihin hän päivittäin keskittyi, kasvoi omaksi yritykseksi. Tiimiyrittäjyyden keskiössä oli Riverian Asenne-projekti, jossa Jaakob toimi kampuskierrosten ja studiolähetysten juontajana.
Draft -ohjelmassa hän hioi liikeideaansa henkilöbrändäyksen opissa. Työskentely kameran edessä on jo ammattimaista. Jaakob jakaa osaamistaan tammikuussa 2022 ilmestyvässä kirjassa: Jaakob Rissanen, Ville Kormilainen; Tokkerin käsikirja (Otava)
Tiimi: Jaakob ja Rita
Jaakobin tiimiin kuuluu Rita Piironen. Rita on hankkinut osaamistaan työkokemuksella ja Riverian ravintola- ja cateringalan opinnoissa. Jaakob ja Rita yhdistivät somevaikuttajatyössään sekä kesäkahvilassaan eri alan osaamisiaan, kokemuksia ja verkostojaan.
He haluavat esimerkillään muistuttaa, että kannattaa mennä rohkeasti kohti unelmiaan. Omia oppejaan ja kokemuksiaan jakamalla he haluavat kannustaa ja innostaa kaikkia jahtaamaan unelmiaan.
Rajarikko-vuosi haastoi, innosti ja sytytti roihun jatkaa ammattinäyttelijänä!
Kati Häyrisen unelma näyttelemisestä ja esiintymisestä kävi toteen, kun hän opiskeli vuoden näyttelijäntyötä teatteri Rajarikossa.
Millainen oli Katin matka?
Harrastin lapsena sekä nuorena näyttelemistä Maarianvaaran Nuorisoteatterissa ja eräänä haaveenani oli näyttelijän ammatti, mutta jätin asian pelkästään ajatuksen tasolle. Kouluttauduin sittemmin terveydenhuoltoalalle ja pääsinkin työskentelemään 22 vuotta mielenkiintoisissa ja vaihtelevissa työtehtävissä suuren sairaalaorganisaation palveluksessa.
Vuoden 2020 alussa ajatus näyttelijän työstä muistui mieleeni aika yllättäen, koska en ollut vuosiin tietoisesti miettinyt asiaa.
Mitä nyt aina teatterissa haikailin mielessäni näyttämölle ja loppuaplodien aikana olisin antanut mitä vaan, jos olisi voinut vaihtaa paikkani katsomosta sinne kumartavien näyttelijöiden riviin. Että jossain se ajatus koko ajan oli ja kun se nyt oli noussut esille, ei paluuta entiseen enää ollut. Halusin jälleen päästä kokemaan sen upean yhdessä tekemisen tunteen muiden näyttelijöiden kanssa sekä päästä tuottamaan yleisölle hyvää oloa ja tunteita esitysten kautta sekä saamaan yleisöltä palautetta. Tämän lisäksi minulla oli vahva halu lähteä kehittämään itseäni näyttelijänä monipuolisesti ja ammattimaisesti, jopa mahdollisia tulevaisuuden työtehtäviä silmällä pitäen.
Olin aiemmin kuullut Joensuun Niittylahdessa olevasta koulutuksesta ja nopeasti netin kautta selvisi, että hakuaika oli meneillään. Ensin otin sähköpostilla yhteyttä koulutuksen vastuuopettajaan Janne Hyytiäiseen ja häneltä saamieni lisätietojen sekä hakemuksen tekoon rohkaisevan vastauksen innostamana lähetin hakemuksen. Voi niitä riemun tunteita, kun ensin tuli kutsu pääsykoehaastatteluun ja sittemmin ilmoitus koulutukseen hyväksymisestä!
Voin yhtään liioittelematta sanoa, että Rajarikko-vuosi on ollut minun elämäni paras vuosi!
Kati Häyrinen
Lukuvuoden aikana päästiin tekemään yhdessä muiden kurssilaisten kanssa todella monipuolisesti asioita.
Ollaan opittu valtava määrä asioita esiintymiseen ja omaan hyvinvointiin liittyen sekä vähintään yhtä paljon itsestämme siinä samalla. Näyttelemisen, improamisen, kuvausten, juontamisen, laulamisen, näytelmän kirjoittamisen, sanoittamisen ja monipuolisen liikkumisen lisäksi tiedämme aiempaa selkeämmin, minkälaisia asioita ylipäätään haluamme elämässämme tehdä. Osaamme myös pukea nämä asiat sanoiksi.
Kaikesta tästä kuuluu suuren suuri kiitos opettajallemme Jannelle! Lisäksi isot ja lämpimät kiitokset ansaitsevat myöskin laulun opettaja Eve Pietarinen, aikidon ja näyttämötaistelun saloihin meitä perehdyttänyt Esa “Eddie” Hirvonen, tanssin opettaja Kalle Pulkkinen, elokuvajaksolla toisena vastuuopettajana toiminut Esa Huusari sekä Marianne Tarva-Parviainen ja Mika Lehtonen, joiden liikuntatunneille pääsimme välillä osallistumaan. Ja se yhteys ja ystävyyssuhteet, jotka kurssin aikana syntyivät, tulevat kulkemaan mukana läpi elämän! Kaikkea tätä ei voi oikein edes sanoin kuvailla, tämä täytyy ja todellakin kannattaa kokea!
Hienoja muistoja on todella paljon.
Elokuvajakso Outokummussa oli todella hieno kokemus ja valmiiden elokuviemme näkeminen jakson lopussa oli upeaa! Ja kaikki ne työmahdollisuudet kouluvuoden aikana, joihin pääsimme mukaan, kiitos kaikille yhteistyökumppaneille niistä!
Eräs valtavan hieno asia oli liikunnan vahva palaaminen takaisin elämääni.
Janne-opettajan innostus urheilua kohtaan on jokseenkin tarttuvaa ja vuoden aikana omakin kuntoni kasvoi sellaiselta “koiran ulkoiluttajan tasolta” selkeästi paremmaksi. Tästä innostuneena hankin pitkästä aikaa kunnon hiihtovälineet ja lumien sulettua juoksuvermeet, joten kuntoilu jatkuu aktiivisesti myös koulun päätyttyä. Lisäksi liikunnalla on selkeästi yhteys myös näyttämöllä jaksamiseen, joten asia puoltaa vahvasti paikkaansa myös ammatillisessa mielessä. Välillä me vain nauroimme vedet silmissä jollekin sillä hetkellä hulvattomalle jutulle, näitäkin hetkiä tulee ikävä.
Ja kevätretki Kolin Paimentuvalle jää mieleen tosi kauniina ja hauskana muistona, kävimme koko ryhmä ihailemassa Kolin vaaramaisemia islanninhevosten selästä käsin. Ja ehkä kaikkein antoisin asia vuoden aikana on se, että olen kehittynyt todella paljon tietoisessa näyttelijän työssä ja samalla saanut tätä kautta paljon esiintymisvarmuutta lisää.
Näyttelijän työkalupakissa on minulla nyt huomattavasti enemmän työkaluja kuin ennen koulun aloittamista.
Vuoden aikana pääsin myös haastamaan itseäni useissa tilanteissa. Mutta milloinkaan haastaminen ei tuntunut ylivoimaiselta tai liian vaativalta, koska opetus oli jatkuvasti ammattimaisesti toteutettua. Haasteet liittyivät mm. roolihahmojen löytämiseen omasta itsestä, uskottavaan tapaan ilmaista asioita näyttämöllä tai kameran edessä sekä esim. aikidossa useidenkin liikkeiden toteuttamiseen. Mutta niin vain se oma varmuus ilmaista alkoi löytyä näyttämöllä ja aikidossa tein mm. voltin takaperin sekä useita muita erinäisiä temppuja, joista minulla ei ennen koulua ollut aavistustakaan, että pystyn sellaisia tekemään.
Hieman ennen koulun päättymistä varmistui, että pääsen aloittamaan tämän uuden ammatillisen polkuni ammattiteatterissa, eli Kuopion Rauhalahti teatterissa.
Olen tästä mahdollisuudesta todella onnellinen ja kiitollinen, koska tätä kautta pääsen tekemään ja samalla oppimaan rakastamaani työtä! Ilman Rajarikko-vuotta tämä uuden alku ei olisi ollut minulle tällaisenaan mahdollinen. Lisäksi luvassa on töitä myös kuvausten puolella, joten ala on viemässä minua mukanaan. Tulevaisuuteen on edellä mainittujen asioiden lisäksi hieman hahmoteltu omaa tuotantoa, joten suunnitelmia on vireillä paljon.
Huippuhetkinä voisin mainita kaikkien näytelmien esitykset, kun harjoittelu huipentui yhdessä tekemiseen lavalla ja yleisön kiitoksiin.
Kati Häyrinen
Vuosi Rajarikossa varmisti minulle sen, että haluan todellakin tehdä näyttelijän työtä jatkossa ja myös ansaita tällä työllä elantoni.
Kati Häyrinen
Tätä koulutusta ja sen aiheuttamia tunteita ei tosiaan voi kattavasti selittää vaan ne fiilikset täytyy itse kokea. Suosittelen todella lämpimästi tätä koulutusta kaikille, joita näyttelijän työ ja esiintyjän ammatti vähänkään kiehtovat ja samoin kaikille, jotka haluavat selvittää, voisivatko ne kiehtoa.
Ja ylipäätään, jos haluaa kokea niin hienon vuoden, ettei sellaista ole osannut ennalta kuvitellakaan, kannattaa hakea mukaan jo siksikin. Koulutus sopii hienosti monen ikäisille ja oman kokemukseni perusteella on todella hyvä asia, että kurssilla on eri-ikäisiä opiskelijoita.
Ratkaisevaa on mielestäni oppimiselle avoin asenne, uteliaisuus uusia asioita kohtaan ja motivaatio edetä kohti omia tavoitteitaan.
Minun matkani näyttelemisen maailmassa jatkuu, toivottavasti mahdollisimman moni teistä tämän lukeneista innostuu liittymään seuraan samalle matkalle!
Kati
Updating competence is important at John Deere Oy
“We started conducting competence surveys at the turn of 2019–2020. We are constantly developing John Deere’s competence, and it was now important to survey the competence of new and older personnel,” says Production Manager Ari Toivanen.
The aim of the competence survey was to locate any possible deficiencies and to find out what training is needed at John Deere in the future.
As a result of the competence survey, Riveria has been able to offer training packages targeted to John Deere’s needs.
“The competence survey was generic and it utilised predefined occupational groups, on the basis of which we were able to use ready-made questions. The questions best suited to our needs were chosen, and we didn’t need to change much,” Ari says.
Would you recommend Riveria’s competence survey to others?
“A competence survey is worth trying. It would be ideal if Riveria could conduct the same survey for several companies in the same industry. This would ensure a good training provision for the needs of the entire North Karelia region, for example, in terms of short-term training,” Ari says.
”Rajarikossa minulla oli mahdollisuus syventyä teatterin tekemiseen”
Oli tärkeää saada oleilla asian äärellä ja ihan vaan uskaltaa, löysin myös todella tärkeitä ihmisiä.
Justiina Saari
Riverian teatteri Rajarikossa vuonna 2015 opiskellut Justiina Saari on juuri aloittanut dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen opinnot Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.
– Oma tähänastinen prosessini on ollut hyvin monivaiheinen. Rajarikkoa ennen opiskelin Kallion lukiossa ja Rajarikon jälkeen opiskelin kaksi vuotta Lahden Kansanopiston teatterilinjalla, Justiina kertoo.
Justiinalle vuosi Teatteri Rajarikossa oli ensimmäinen mahdollisuuden syventyä pelkästään teatterin tekemiseen.
Oivalluksia ja innostumista
Matkan varrella Justiina on syventänyt omia kiinnostuksenkohteita eri konteksteissa.
– Rajarikosta tunnistan oivalluksen leikistä lavalla ja ajatuksen tilan täyttämisestä. Jotkin kelat, joita pyörittelen nyt, ovat alkaneet siellä. Kuvani teatterista oli silloin vielä kovin yksipuolinen, Justiina sanoo.
– On ollut hyvin arvokasta saada laajentaa omaa näkemystään teatterista ja innostua eri ihmisten kanssa eri asioista. Itselleni on tuntunut hyvin merkitykselliseltä työskennellä sekä kirjoittamisen, näyttelemisen että ohjaamisen parissa, vuorotellen ja limittäin. Siksikin kaikki tähänastiset palikat tuntuvat tärkeiltä.
Uskallusta kurottaa
Justiinalla on ensimmäinen syksy takana Teatterikorkeakoulun opintoja.
– Koulun alku on ollut intensiivinen. Olen ruotinut itseäni, tekijyyttäni, mielipiteitäni ja arvojani suhteessa uusiin ihmisiin, ympäristöihin ja oppeihin. Se on hillittömän arvokasta ja väsyttävää, Justiina miettii.
– Olen ollut todella innoissani ja inspiroitunut! Olenkin vitsaillut kavereille, että olen kuin koira koirapuistossa. Hirveät kierrokset ja sitten simahtaa. Olo on todella etuoikeutettu.
Justiina on ollut mukana perustamassa kahta teatteriryhmää ja -yhdistystä: Ihmisen Teatteria Joensuussa ja Leipäteatteria Helsingissä. Tällä hetkellä hän toimii Teatterikorkeakoulun opintojen ohella Leipäteatterissa. Justiina kannustaa kaikkia tekemään ja reflektoimaan:
– Minulle on ollut merkittävää balansoida itseni haastamista ja omien intressien seuraamista. Ja etsiä ihmisiä, joihin luottaa ja joiden kanssa uskaltaa kurottaa!
Monipuolinen Rajarikko-vuosi antaa eväät työelämään
Rajarikko-vuosi antoi äärettömästi uskallusta, rohkeutta ja vapautta kokeilla.
Toni Riihiluoma
Toni Riihiluoman tie näyttelijäksi alkoi harrastelijaryhmistä, mutta varsin nopeasti hän huomasi haluavansa selkeästi enemmän – ja myös tehdä lujasti töitä tavoitteensa eteen.
– Minulle oli selvää 30 vuotiaana, että haluan näyttelijäksi – tai ainakin kokeilla mitä ala tarjoaa. Siten päädyin hakemaan näyttelijätyön opintoihin ja opiskelemaan Teatteri Rajarikkoon vuonna 2015.
– Kun tehdään vuosi intensiivisesti, niin kyllähän siinä ammattitaito karttuu! Erityisesti mieleen on jäänyt Janne Hyytiäisen avaama estetiikka, jossa on lupa ilmaista siten, miltä tuntuu ja Three Line Story-lyhytelokuvan tekeminen ohjaaja Markku Pölösen johdolla.
Toni kertoo, että vuoden aikana vahvistui käsitys, että hän kuuluu alalle ja on valmis työskentelemään ja sitoutumaan erilaisiin produktioihin.
– Nyt viisi vuotta myöhemmin olen alkanut peilaamaan omaa opiskeluvuottani ja mitä siitä on jäänyt käteen. Ehkä hienoin asia mikä syntyi, on ollut viiden opiskelijan perustama Ihmisen Teatteri, jossa toimin näyttelijänä ja tuottajana.
Menestyminen vaatii työtä
Alla kuin alalla fakta on se, että töitä on tehtävä, jos haluaa menestyä.
– Näyttelijän työssä uutta opittavaa riittää koko ajan – koskaan et tule valmiiksi ja Pohjois-Karjalassa voi tehdä todella monipuolisesti. Itse pitää kyllä järjestää ne työt, Toni sanoo.
Toni on ollut mukana monenlaisissa produktiossa ja ensimmäinen kansainvälinen avaus on ollut mukana olo suomalais-venäläisessä Theatre Crossroads -hankkeessa. Myös tulevaisuuden askelmerkeissä näkyy into kansainvälisille kentille.
– Kun matkustaminen on turvallista, niin aion matkustaa Berliiniin, New Yorkkiin ja Lontooseen, Pietariin ja Moskovaa; Käyn katsomassa, mitä siellä tehdään Toni sanoo. Tavoite olisi käydä Edinburgissa maailman suurimmilla teatterifestreilla. Mun mielestä vapaalla kentällä toimiminen on omiaan tekijäihmisille, mikä vaatii oma-aloitteisuutta ja sitkeyttä.
– Näyttelijän työ on äärimmäisen antoisaa ja ihmiset alalla ovat pääsääntöisesti todella mukavia! Vähän omaperäistä sakkia. Erityisesti työskentely eri-ikäisten kanssa on hienoa. Myös Rajarikko on esimerkki siitä, että opetuksesta saa hyvät eväät työelämään ikään katsomatta.
– Lähde kokeilemaan, Teatteri Rajarikkossa saat kyllä hyvän käsityksen onko se sinun juttusi!, Toni kannustaa.
