Helmi-Lotta Nieminen vaihtoi lukion amikseen – ”Opin parhaiten tekemällä”

Joensuulainen kasvatus- ja ohjausalan opiskelija Helmi-Lotta Nieminen, 17, päätti lukion ensimmäisen luokan jälkeen kuunnella sydäntään ja vaihtoi lukion ammattikouluun. Joensuun normaalikoulussa peruskoulunsa käynyt Helmi-Lotta oli aina haaveillut työstä lasten parissa, mutta jatkoi suoraan norssin lukioon, koska sinne menivät myös kaverit.

– Ysillä yhteishaussa lukio ja kasvatus- ja ohjausala olivat tasavahvoja vaihtoehtoja, mutta sosiaalinen paine vei lopulta lukion puolelle, hän kertoo.

Ensimmäisen lukiovuoden aikana Helmi-Lotta kuitenkin huomasi, ettei lukio ehkä ollutkaan hänen juttunsa. Hän halusi päästä tekemään asioita lukemisen sijaan.

– Olen sellainen, että opin tekemällä. Tiesin myös, että haluan työskennellä lasten kanssa ja että tulisin joka tapauksessa lukion jälkeen Riveriaan. Päätin säästää aikaa ja vaihtaa amikseen, hän toteaa.

Vaikka kavereiden reaktiot ensin hieman pelottivat, he ymmärsivät Helmi-Lotan päätöksen.

– He sanoivat, että minusta huomasi, etten ollut onnellinen, Helmi-Lotta muistelee.

Uusi alku Riveriassa

Riverian Niittylahden-kampuksella Helmi-Lotta löysi itsensä keskeltä monimuotoista opiskelijayhteisöä. Hänen ryhmässään on vain kuusi opiskelijaa, mutta ryhmä on sitäkin tiiviimpi.

– Meillä on tosi erilaisia persoonia, ja mukana on eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia opiskelijoita. On hienoa oppia erilaisista kulttuureista, hän kertoo.

Ammatillinen opiskelu on tarjonnut runsaasti mahdollisuuksia työelämäkokemukseen. Opiskelijat pääsevät alusta asti työskentelemään lasten ja nuorten parissa.

– On ihanaa, miten meihin luotetaan ja uskotaan. Tunnen olevani oikeassa paikassa, Helmi-Lotta sanoo.

Luonteva suhde lapsiin

Helmi-Lotta on aina pitänyt lapsista. Hän on sukunsa nuorin, eikä lähipiirissä ole juuri ollut pieniä lapsia, mutta työskentely pikkuisten parissa sujuu luonnostaan.

– Lapset ovat ihania: heidän ilonsa ja positiivisuutensa on tarttuvaa. Huomasin kasiluokan TET-jaksolla päiväkodissa, että myös lapset tykkäävät minusta.

Helmi-Lotta uskoo, että omat positiiviset kokemukset päiväkodista ovat olleet omiaan ammattihaaveiden muotoutumisessa. Lapsuus Kanervalan päiväkodissa on jäänyt muistoihin idyllisenä. Helmi-Lotan unelmatyöpaikka olisi samankaltainen pieni päiväkoti jossakin rauhallisessa ympäristössä luonnon lähellä.

– Olisi ihanaa opettaa lapsia liikkumaan luonnossa ja että olisi aikaa kohdata jokainen yksilönä. Monikulttuurisuus olisi tulevaisuuden työpaikassa plussaa, hän kertoo.

Helmi-Lotta haaveilee varovaisesti jatkavansa ammattikoulusta sosionomiopintoihin. Se on vielä kaukainen haave, mutta hän tietää, että tie väyläopintojen kautta ammattikorkeakouluun on yksi mahdollisuus sen toteuttamiseen.

Tanssista itseilmaisua ja iloa

Opiskelun lisäksi Helmi-Lotta harrastaa tanssia. Hän on tanssinut suurimman osan elämästään, jo 11 vuotta.

– Aloitin hiphopilla, ja nyt harrastan voguea ja twerkkiä. Tykkään esiintyä ja olla esillä, olen tällainen ekstrovertti, hän kuvailee.

Tanssi on Helmi-Lotalle tapa ilmaista itseään. Sen parissa hän ei koskaan ole kokenut arvostelua tai negatiivisuutta.

– Tanssi on mahtava harrastus, jonka avulla voi kertoa niin paljon.

Kun Helmi-Lotta lopetti lukion, häntä harmitti se, ettei hän pääsisi osallistumaan kovasti odottamiinsa vanhojen tansseihin. Hän sai kuitenkin asian järjestymään opettajiensa kanssa, ja hän tanssii norssin wanhoissa ystävänsä kanssa helmikuussa.

– Minulle on tosi tärkeää, että tämä onnistui. Riveriassa ollaan oltu asian suhteen tosi ymmärtäväisiä ja kannustavia.

Suomessa vietetään 31.1. historian ensimmäistä ammattiosaamisen päivää, jonka suojelijana toimii opetusministeri Anders Adlercreutz.

Alanvaihto innosti Janne Ratilaisen yrittäjäksi

Janne Ratilainen on halunnut kokeilla elämässään monenlaista. Hän on tehnyt töitä teollisuuden eri aloilla monissa erilaisissa tehtävissä. Tutuksi ovat tulleet niin kivi-, elintarvike- ja metalliala kuin telakkakin. Janne on myös opiskellut usealla alalla. Plakkarissa on välinehuoltajan tutkinto sekä muovitekniikan opintoja ammattikorkeakoulusta.

Viimeiset kymmen vuotta Janne työskenteli joensuulaisella ikkunavalmistajalla, Karelia Ikkunalla, jossa hän eteni kokoonpanotehtävistä tuotannonsuunnittelijaksi. Hän kuitenkin jättäytyi pois työelämästä kokeillakseen jotakin uutta ja aloitti vuonna 2022 Riveriassa tieto- ja viestintätekniikan perusopinnot. Hän valmistui keväällä 2024.

– Opiskelin pitkälti etänä, koska pystyin hoitamaan asiat itsenäisesti. Kävin lähiopetuksessa viikon tai kahden välein, Janne kertoo.

Päätös alan vaihtamisesta kypsyi hiljalleen. Uusi ammatti oli Jannelle tavallaan lapsuuden haaveiden toteuttamista, koska hän oli jo silloin kiinnostunut ohjelmoinnista siinä määrin, että oli harrastanut sitä omaksi huvikseen.

Oma yritys yhdessä puolison kanssa

Nelikymppiselle kahden pienen lapsen isälle opiskelu tarjosi myös kaivatun hengähdystauon työelämästä ja aikaa keskittyä kehittämään yritystoimintaa. Osana opintoja Janne päätyi perustamaan oman yrityksen.

Jannen vaatetusartesaanina työskentelevä puoliso Katja Miettinen heitti idean, että josko he lähtisivät yhdessä rakentamaan verkkokauppaa, josta hän oli jo aiemmin haaveillut. Idea jatkojalostui EU:n laajuiseksi käsityökaupaksi, johon kuka tahansa voi tulla myymään omia tuotteitaan.

– Kysyin opettajaltani Jarkko Turpeiselta, olisiko työssä oppiminen mahdollista toteuttaa tällaisen projektion kautta, ja se onnistui, Jarkko iloitsee.

Syntyi siis Kaniva; EU-alueella toimiva verkkokauppa, joka keskittyy käsin tehtyihin ja ekologisiin tuotteisiin. Oman verkkokaupan lisäksi Janne tarjoaa verkkokauppa-alustojen toteutuksia.

Opettajan Jarkko Turpeisen mukaan Janne lähti ennakkoluulottomasti kehittämään verkkokauppaa ja teki ison työn rakentamalla omaan yritystoimintaan liittyvän verkkokaupan.

– Toimivan sivuston rakentaminen on vaativa tehtävä, koska verkkokauppakentällä on valtavasti kilpailua. Koska Janne oli ahkera, määrätietoinen ja tunnollinen tekijä, homma toimi hyvin. Jannella oli taustalla laaja näkemys yrityselämästä aiempien työkokemusten kautta.

Turpeinen uskoo, että Kaniva tulee olemaan jatkossa myös Riverian yhteistyökumppani.

– Yrityksen projekteja voidaan tarjota Riverian opiskelijoille esimerkiksi työelämässä oppimisen merkeissä.

Tästä Janne on oikein mielissään.

Keilaajalupaus Luukas Väänänen hyödyntää Riverian oppeja maailmalla

Luukas Väänäsellä, 19, pitää kiirettä. Hän on tällä hetkellä yksi Suomen lahjakkaimmista ja koko Euroopan kiinnostavimmista keilaajalahjakkuuksista, mikä näkyy myös miehen kalenterissa. Valmistuttuaan vuonna 2024 Riveriasta merkonomiksi Luukas on tehnyt täysipäiväistä uraa ammattiurheilijana ja johtaa sensaatiomaisesti Euroopan keilailukiertuetta.

Kiire ei kuitenkaan haittaa, sillä Luukas on haaveillut ammattikeilaajan urasta kuusivuotiaasta saakka. Jo tuolloin hänen ennätyksensä oli 175 pistettä. Nyt, reilu vuosikymmen myöhemmin, Luukas on heittänyt 18 kertaa täydet 300 pistettä, mikä on kova saavutus mistä päin maailmaa tahansa katsottuna. Luukaksella on taskussaan kaksi nuorten joukkuekisan Euroopan mestaruutta, kaksi henkilökohtaista nuorten Suomen mestaruutta, kaksi nuorten EM-pronssia sekä miesten SM-liigasta kulta ja hopea.

– Urani on startannut hyvin. Olen todella tyytyväinen, Luukas toteaa.

Pidemmän aikavälin tavoitteena Luukaksella on päästä Suomen miesten maajoukkueeseen ja sijoittua mitaleille EM- ja MM-kisoissa. Hänen pitkäaikaisin unelmansa on päästä mukaan Amerikan PBA:n ammattilaiskiertueella – ja menestyä.

– Keilaajana voi tienata vain pärjäämällä yksittäisissä kilpailuissa. Haaveeni on ollut päästä Amerikkaan, jossa kisoja voittamalla voi tienata leivän pöytään.

”Urheilijabrändin myymisessä liiketalouden osaamisesta on hyötyä”

Keilaamisen lisäksi Luukas on kiinnostunut yrittäjyydestä. Hän on seurannut yrityksen pyörittämistä perheensä Cosmic-keilahallissa pienestä saakka ja tehnyt siellä työvuoroja omien aikataulujensa salliessa. Siinä on iso syy siihen, miksi Luukas lähti peruskoulun jälkeen opiskelemaan liiketaloutta Riveriaan.

– Yrittäjyys on kai minulla verissä. Se on myös aika luonnollinen tapa tehdä töitä urheilu-uran ohessa ja miksei sen jälkeenkin. Kaikenlainen yritystoiminnan kehittäminen ja suunnittelu on minusta mielenkiintoista, hän sanoo.

Päästyään Riveriaan Urheiluakatemia-opiskelijana Luukas pystyi yhdistämään opiskelun ja urheilun melko saumattomasti. Akatemiaopiskelu mahdollistaa urheilijoille joustavamman opiskeluaikataulun, jotta harjoittelulle ja kilpailemiselle jää tarpeeksi aikaa.

Luukas palkittiin Riveriassa keväällä 2024 vuoden menestyneimpänä Urheiluakatemian opiskelijana viidenkymmenen muun lahjakkaan urheilijan joukosta. Vaikka keilaajalupauksella on jo kansainvälisiäkin meriittejä vaikka muille jakaa, on hän oman opinahjon huomionosoituksesta otettu.

– Olen tosi iloinen palkinnosta. Sitä ei tosiaan kaikille jaeta, joten onhan se kunnia-asia. Urheiluakatemia on ollut opintojeni ja urani kannalta merkittävässä asemassa.

Luukas valmistui ammattikoulusta ennätysajassa ja on tyytyväinen, että voi nyt keskittyä täysillä urheilu-uraansa. Siihen liittyy paljon myös Riveriassa saatujen oppien hyödyntämistä.

– Urheilija on aina brändi, jota myydään sponsoreille ja yleisölle. Siinä liiketalouden osaamisesta on valtavasti hyötyä, Luukas toteaa.

Luukaksen brändi näyttää resonoivan, sillä hän on saanut sponsoreikseen kaksi kovaa kansainvälistä toimijaa, pallotehdas Hammerin sekä keilavälinevalmistaja Turbon. Yhteistöiden kautta hän saa kaikki kauden aikana tarvitsemansa pallot juuri itselleen räätälöityinä.

– Nämä yhteistyöt ovat todella arvokkaita, sillä ammattikeilaaja ei pärjää ilman omia palloja, ja niitä tarvitaan kaudessa kolmisenkymmentä kappaletta, hän paljastaa.

Elokuussa Luukaksen on tarkoitus matkata Chicagoon karsimaan haaveilemalleen PBA-kiertueelle. Unelmat on tehty toteutettaviksi.

Urheilijaopiskelijaksi Riveriaan

Urheiluakatemiaopiskelijana voit yhdistää urheilun ja opiskelun joustavasti Riverian ammatillisten opintojen ja paikallisten seurojen kanssa. Joensuun Urheiluakatemia on tarkoitettu tukiverkostoksi kilpaurheileville nuorille ja nuorille aikuisille, joiden tähtäimessä on kansallinen ja kansainvälinen huippu.

Voit hakea urheilijaopiskelijaksi kaikkiin Riverian tarjoamiin koulutuksiin.

Kakkulaiturin menestystarinalle ei näy loppua – kahvilan pitäjät ryhtyivät yrittäjiksi vain 15-vuotiaina

Tuoreen pullan tuoksu ottaa tulijan vastaan valoisassa, vaalein tekstiilein ja luonnonmateriaalein sisustetussa kahvilassa. Korkeista ikkunoista avautuu maisema hiljalleen virtaavalle Pielisjoelle. Tiskin takana ja keittiössä häärivät yrittäjät ja ystävykset Lyydia Väänänen ja Helmi Mäki.

– Pullanpaisto on aloitettava aamulla kukonlaulun aikaan, sillä pulla on kestosuosikkimme ja sitä menee päivän aikana paljon, Mäki sanoo.

Paiholan kehittyvälle virkistysalueelle vuonna 2018 perustettu Kakkulaituri on parin viime vuoden aikana noussut niin paikallisten kuin matkailijoidenkin suosioon. Kävijöitä riittää kauniina kesäpäivänä satoja: lapsiperheitä, mökkiläisiä, pyöräilijöitä ja turisteja.

Alueella on järjestetty myös monia tapahtumia Aki Palsanmäen huutokaupasta kyläjuhliin. Niitä aiotaan järjestää myös jatkossa.

– Tapahtumat ovat tuoneet valtavia määriä porukkaa myös kahvilaan, naiset kertovat.

Toiveena kokopäiväinen yrittäjyys

Paiholassa kukoistaa aivan omanlaisensa yhteisöllinen tekemisen meininki. Aluetta kehittävät Master Yhtiöt ja Huoltolinkki Oy, joista jälkimmäinen omistaa Kakkulaiturin kiinteistön ja alueella sijaitsevan maisemasaunan. Kakkulaiturin liiketoiminta puolestaan pyörii Väänäsen ja Mäen omien yritysten kautta. Lisäksi he työllistävät yhteensä vajaat kymmenen yksityistä ammatinharjoittajaa.

– Heillä on oma Y-tunnus, jonka kautta he laskuttavat meitä tekemistään tunneista. Se on kaikille toimiva järjestely.

Sekä Mäki että Väänänen käyvät yritystoiminnan ohella myös päivätöissä – Väänänen tosin osa-aikaisesti, sillä hänen merkonomiopintonsa Riveriassa ovat vielä kesken. Väänänen valmistui merkonomiksi vuonna 2022. Molempien toiveena on saada kahvilayrittäjyydestä kokopäivätyö.

– Jos saisin valita, olisin ehdottomasti kokopäiväinen yrittäjä. Mutta se vaatii vielä Kakkulaiturin toiminnan ja aukiolojen laajentamista, Väänänen sanoo.

”Ei se tämän vaikeampaa ole”

Mäki ja Väänänen ovat pyörittäneet Kakkulaiturin liiketoimintaa nyt neljä kesää. He olivat aloittaessaan vain 15-vuotiaita. He ovat harjoitelleet kassajärjestelmät, inventaariot, hankinnat, liiketoiminnan kehittämisen ja asiakaspalvelun työn ohessa. Myös virheitä on tehty, he myöntävät. Ensimmäisinä kesinä työvuorot olivat turhankin tiukkoja, tilaukset toisinaan vääränkokoisia ja palveluprosessikin hakusessa. Mutta kaikesta on opittu ja toimintaa kehitetty oppien perusteella.

– Haluamme kehittää kahvilaa jatkuvasti. Esimerkiksi viime kesänä kokeilimme lisätä valikoimaamme salaatit, ja se lähti heti luistamaan. Asiakkaat tykkäsivät kovasti, joten ne jäivät listalle, Mäki muistelee.

Viime vuonna Kakkulaiturin myynti oli ennätykselliset 90 000 euroa, vaikka kahvila oli avoinna vain toukokuusta elokuuhun. Se antaa yrittäjille uskoa myös tulevaisuuteen.

– Kyllä me jollakin aikavälillä alamme kokeilla myös muita kuin kesäaukioloaikoja. Ensin pitää kuitenkin ratkaista tilaongelma, sillä nykyisetkään asiakasmäärät eivät meinaa mahtua olemassa oleviin tiloihin. Kesällä apua tarjoaa iso terassi, mutta talvella siitä ei ole hyötyä.

Pihapiiriin pian avattava karavaanialue tulee melko varmasti myös lisäämään asiakasmääriä.

– Tämä on hieno ja houkutteleva ympäristö, jonne ihmiset tulevat varta vasten pitkänkin matkan takaa. Meidän pitää pystyä palvelemaan heitä, ja se vaatii toiminnan aktiivista kehittämistä, naiset toteavat.

Väänäsen ja Mäen mukaan yrittäjyydessä parasta ovat ne klassiset vastuu ja vapaus. Asiat voi tehdä omalla tavalla, työvuorot suunnitella oman elämän mukaan ja kokeilla uusia juttuja silloin, kun siltä tuntuu.

– Yrittäjyys on saatu julkisessa keskustelussa kuulostamaan vaikealta, mutta ei se tämän vaikeampaa ole. Kuka tahansa voi onnistua siinä.

Yrittäjä saa aina apua

Lyydia Väänäsen ja Helmi Mäen kaltaisten itsensätyöllistäjien ja osa-aikatyötä tekevien määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Digitalisaatio, automaatio ja alustatalous ovat muuttaneet työmarkkinoita pysyvästi ja synnyttäneet aivan uudenlaisia tapoja tehdä töitä.

– Yhä useampi työskentelee samanaikaisesti usealle eri toimeksiantajalle. Nämä muutokset tarjoavat uusia mahdollisuuksia työllistää itsensä myös yrittäjänä, kertoo Riverian Ammatiksi yrittäjä -hankkeen projektiasiantuntija Sanna Lappalainen.

Lappalaisen vetämä hanke auttaa itsensätyöllistäjiä ja ammatinharjoittajia kokeilemaan yritystoimintaa ja saamaan autenttisen kokemuksen yrittämisestä esimerkiksi harjoitusyrityksellä, joka toimii itsenäisesti mutta käyttää Riverian Y-tunnusta.

– Kullekin rakennetaan henkilökohtainen opintopolku, joka sisältää tarpeiden mukaan yrittäjä- ja substanssiosaamista täydentäviä opintoja. Aloittava yrittäjä voi kokeilla yritystoimintaa käytännössä ja harjoitella digitaalisen liiketoiminnan taitoja aidossa kaupallisessa ympäristössä.

Lappalainen muistuttaa, että yrittää voi myös palkkatyön rinnalla. Mitä matalammalla kynnyksellä ihmiset kokeilevat yrittäjyyttä, sen parempi.

– Itsensä työllistäminen on nykyaikainen tapa tehdä töitä. Siinä voi itse määritellä, millaiseksi työarjen haluaa rakentaa, ja sellaiselle on nyt kysyntää, hän sanoo.

– Meillä Pohjois-Karjalassa on hienot tukiverkostot, kuten yrittäjäjärjestö ja nuorten yrittäjien yhteisö. Lisäksi taloudellisessa tuessa auttavat kuntien ja kaupunkien kehitysyhtiöt. Yrittäjä saa aina apua, Lappalainen summaa.

Lue lisää Ammatiksi yrittäjä -hankkeesta.

”Opiskelu aikuisiällä tuntui hengähdystauolta työelämästä” – työuupumus sai Anniina Löytösen opiskelemaan uuden ammatin ja ryhtymään tapettisuunnittelijaksi

Vuonna 2018 Anniina Löytönen istui kotona sairauslomalla työuupumuksen vuoksi ja oli entistä varmempi siitä, että oli aika vaihtaa elämän suuntaa. Raskas työ sosiaalialan järjestötyössä, uneton vauvavuosi ja suorittajaluonne olivat ajaneet hänet tilanteeseen, josta hän ei itse nähnyt ulospääsyä. Anniina päätti varata ajan ammatinvalintapsykologille.

Siellä selvisi, että luova ala voisi sopia visuaalisesti lahjakkaalle naiselle. Vielä samana vuonna hän aloitti Riveriassa media-alan ja kuvallisen ilmaisun opinnot. Tavoitteena oli kehittää yritysideaa, joka oli syntynyt kodin pintaremontin yhteydessä.

– Olen kova tapettien ystävä, ja halusin päällystää kotimme seinät kotimaisilla design-tapeteilla. Lopulta en uskaltanut tehdä sitä itse, koska tapettien pitää vettyä ja niitä pitää venyttää, puhumattakaan kohdistamisesta, Anniina kertoo.

Toisen asteen ammatillinen koulutus on niin käytännönläheistä, että se tuntui hengähdystauolta aiemmasta työelämästäni. Aikuisena opiskelijana osasin kai myös olla itselleni armollisempi silloin ensimmäisellä kerralla

Anniina Löytönen

Perhe päätti palkata työhön pintakäsittelyn ammattilaisen, mikä maksoi useita satoja euroja. Kun siihen lisättiin tapetteihin laitettu raha, nousi summa jo tuhanteen euroon. Eikä siinä kaikki. Kalliista tapeteista jäi hurja määrä hukkaa.

– Siirtelin tapetinjämiä täynnä olevaa Ikea-kassia paikasta toiseen niin kauan, että siitä tuli osa sisustusta. Lopulta kassia katsoessani minulla välähti, että onhan tähän oltava parempi ja taloudellisempikin keino, Anniina sanoo.

Ja niin alkoi syntyä ajatus omasta design-tapettiyrityksestä. Sellaisesta, jossa tuotteet tehtäisiin aina mittatilaustyönä, eikä hukkaa jäisi. Lisäksi tapettien olisi oltava sellaisia, jotka kuka tahansa voi asentaa itse. Anniina alkoi testailla ideoita piirtämällä seinään ja kokeilemalla erilaisia tekniikoita kuvittamiseen.

– Hankin muutaman koeasiakkaan, joille suunnittelin ja toteutin tapetin heidän toiveidensa pohjalta. Vähitellen oikea prosessi alkoi löytyä tarinankerrontaa, kuvataidetta ja digimaalaamista yhdistelemällä.

Koulutus on työtä helpompi yhdistää perhe-elämään

Anniina suoritti media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon kahdessa vuodessa, ja sinä aikana hän kehitti yritysideaansa eteenpäin. Opiskeluiden ohessa perustettu NY-yritys auttoi hahmottamaan yrittäjyyteen tarvittavia tietoja ja taitoja.

– Toisen asteen ammatillinen koulutus on niin käytännönläheistä, että se tuntui hengähdystauolta aiemmasta työelämästäni. Aikuisena opiskelijana osasin kai myös olla itselleni armollisempi kuin silloin ensimmäisellä kerralla, Anniina pohtii.

Hänen mukaansa ammatillisen tutkinnon yhdistäminen perhe-elämään sujui paljon helpommin kuin työn. Hänelle opinnot olivat kaikkinensa hyvin luovaa ja vapauttavaa aikaa. Parhaita kehittämishetkiä olivat bussimatkat Joensuusta Outokumpuun, jossa lähiopetus järjestettiin.

Olen joutunut tietoisesti opettelemaan sitä ajatusta, että on ihan ok menestyä ja tienata työllään. Nyt alan viimein uskoa niin.

Anniina Löytönen

– Päivässä jäi yhteensä kaksi tuntia tehokasta peliaikaa työstää ideoita ja suunnitella. Sain niillä matkoilla paljon aikaan.

Anniina toteaa saaneensa opiskella omaan tahtiinsa ja valita kiinnostavia opintoja myös muista tutkinnoista. Esimerkiksi graafisen alan opinnoista on ollut hänelle paljon hyötyä.

– Sain sooloilla sillä tavalla mukavasti, että tutkinto rakentui minulle oikeasti hyödyllisistä palikoista.

Tavoitteena menestyminen

Anniina valmistui kuvallisen ilmaisun toteuttajaksi vuonna 2020. Valmistumista seuraavana päivänä hänen Löytönen Wallpaper Oy -yhtiönsä oli jo toiminnassa. Nyt Anniina valmistaa ja myy taidetapettejaan niin yksityishenkilöille kuin yrityksille. Suurimpina töinään hän on toteuttanut tapetteja muun muassa Vantaan Flamingo Day Spalle sekä Joensuussa toimivalle hotelli Lietsulle.

– Aluksi tavoitteenani oli ratkaista ongelma, johon itse tapetoidessani törmäsin. Nyt se on ratkaistu, ja on aika asettaa uusia tavoitteita, Anniina sanoo.

– Haluan Löytönen Wallpapersin olevan viiden vuoden sisällä Suomen kiinnostavin sisustusbrändi ja jollakin aikavälillä vientiyritys. Enkä todellakaan työskentele enää yksin, hän visioi.

Humanistin taustalla luovan työn muuttaminen bisnekseksi on ollut vaikea konsepti. Anniinasta on joskus tuntunut, että menestyminen tarkoittaa taiteilijan sielun myymistä.

– Olen joutunut tietoisesti opettelemaan sitä ajatusta, että on ihan ok menestyä ja tienata työllään. Nyt alan viimein uskoa niin, hän nauraa.

Kokeilusta harrastukseksi – ammattaitokilpailut veivät Anna-Sofian mennessään

Joensuulainen Anna-Sofia Tiainen, 21, opiskelee Riveriassa jo toista tutkintoaan. Hän on kouluttautunut automaalariksi, ja nyt meneillään ovat koripuolen opinnot. Anna-Sofia kiinnostui autoalasta alun perin siksi, että halusi oppia korjaamaan ja kunnostamaan omia autojaan oikeaoppisesti ja kestävästi. Maalaamisessa häntä kiehtoo se, miten oma kädenjälki alkaa vähitellen muuttua yksittäisistä maaliviivoista kokonaisuudeksi.

Riveriassa opetus on Anna-Sofian mukaan hyvin työelämälähtöistä. Monimutkaisia taidekuvia ei autonpelteihin maalata, vaan keskitytään sellaisiin asioihin, joita työelämässäkin tulee eteen.

– Suomessa on vain muutama ihminen, joka tekee rekannuppeihin niitä isoja maalauksia. Ehkä sellaistakin voisi joskus tehdä, mutta ensin on osattava perusasiat, Anna-Sofia pohtii.

”Kilpailen itseäni vastaan”

Autonmaalaus on vienyt Anna-Sofian siinä määrin mukanaan, että hän on lähtenyt kisaamaan ammattitaitokilpailuihin ja niittänyt niissä myös menestystä.

– Opettajani kysyi pari vuotta sitten, mentäisiinkö yhdessä Taitaja-kilpailuihin. Sanoin, että mennään vaan, ja sitten se lähtikin vähän lapasesta, Anna-Sofia naurahtaa.

Anna-Sofia sijoittui jo ensimmäisessä Taitaja-kisassaan hopealle. Hopeaa tuli myös seuraavana vuonna. Taitajan lisäksi hän ollut myös kansainvälisissä World Skills- ja Euro Skills -kilpailuissa. Vuoden 2023 Euro Skills -kilpailusta napsahti neljännen sijan lisäksi Medallion for Excellence -tunnustus keskivertoa paremmasta suorituksesta.

Anna-Sofia suhtautuu kuitenkin menestykseensä rauhallisesti.

– Lähtökohtaisesti kilpailen aina itseäni vastaan. Kisoissa näkee hyvin, millä tasolla on ammatillisesti. Parasta on se, kun pääsee näyttämään, että oikeasti osaa.

Omina vahvuuksinaan Anna-Sofia näkee rauhallisuuden ja suunnitelmallisuuden. Hän ei lähde suin päin sutimaan, vaan miettii ensin rauhassa, miten lähtee mitäkin työtä tekemään.

Anna-Sofia kannustaa myös muita opiskelijoita lähtemään mukaan ammattitaitokisoihin. Siellä kun voi tapahtua vaikka mitä. Pääosin mukavia juttuja, joskaan kommelluksiltakaan ei aina voi välttyä. Matkustettuaan edellisiin kisoihin Gdanskiin vartijat pysäyttivät Anna-Sofian ja halusivat nähdä hänen maalaustarvikesalkkunsa sisällön.

– Kun he kysyivät, mitä salkussa on, piti hetki miettiä, miten selitän asian. Maaliruisku kun on englanniksi ”spray gun”, enkä oikein voinut sanoa sitä lentokentällä ääneen, Anna-Sofia muistelee.

Lopulta hänet vietiin lentokenttäpoliisin pakeille, ja asia ratkesi makeisiin nauruihin.

Työtarjouksia maailmalta

Kisojen ansiosta Anna-Sofian lahjat on huomattu muuallakin, sillä hän on saanut työtarjouksia muun muassa yrittäjinä toimivilta tuomareilta ulkomaita myöten. Toistaiseksi hän on kuitenkin halunnut pysytellä kotona Joensuussa.

– Olen vähän sellainen kotihiiri, enkä oikein uskalla lähteä kovin kauas. Ainakaan vielä, hän lisää mutta huomauttaa, ettei ulkomaankomennus joskus tulevaisuudessa ole täysin poissuljettu.

On kiva tietää, että maailma on auki, jos sinne ikinä kutkuttaa lähteä. Sitä ennen kilpaileminen on mukava ja turvallinen tapa tutustua siihen vähitellen.

Harkitsetko kilpailemista ammattitaitokisoissa? Katso videolta Anna-Sofian terveiset!

Alan vaihtaminen muistutti, että onni asuu yksinkertaisissa asioissa

Ruoantuoksu leijailee pitkin Riverian päätalon käytävää. Nenä tunnistaa ainakin porkkanan, perunan ja purjon. Seassa on myös jotakin lämpimän mausteista.

– Se on chiliä, kertoo keittiössä kattilankantta raottava Marjaana Sivonen. Hän hämmentää rauhallisesti kauhaa padassa, jossa tekeytyy juureskeitto.

– Kaikki kasvikset ja yrtit on kasvatettu itse Kukkolan tilalla Joensuussa, Sivonen toteaa.

Halusin palata perusasioiden äärelle ja oppia hyödyntämään omaa maata viljelyyn.

Aila Pelkonen

– Meillä on sadonkorjuujuhlat, naiset kertovat. Kaikki viisi opiskelevat Riveriassa tuotantopuutarhureiksi ja ovat kesällä kasvattaneet Kukkolan tilan sataneliöisellä palstallaan monenlaisia kasviksia, yrttejä ja kukkia. Nyt on tullut aika nauttia sadosta.

– Viime kesä oli sään puolesta hankala. Ensi alkuun mikään ei meinannut kasvaa, Aila Pelkonen sanoo ja saa muut nyökyttelemään.

– Ja nyt kun oli lämmin syksy ja sateet lopulta tulivat, niin kaikki oikein räjähti. Kosmoskukatkin lehahtivat kukkimaan, ja jättimangoldia oli joka puolella, hän iloitsee.

Koronavuodet saivat vaihtamaan alaa

Kaikki naiset ovat aikuisopiskelijoita ja alanvaihtajia. Entisestä elämästä löytyy lähihoitajan, opettajan ja ravintola-alan työtä, lypsykarjatilaa ja matkatoimistoa.

Lähihoitajana aiemmin työskennellyt Aila Pelkonen toteaa, että koronavuodet saivat katsomaan elämää uudelta kantilta.

– Se oli hoitotyössä järkyttävää aikaa. Halusin palata perusasioiden äärelle ja oppia hyödyntämään omaa maata viljelyyn.

Samaa sanoo niin ikään hoitotyötä aiemmin tehnyt Koivulehto-Korhonen.

– Työ kävi liian raskaaksi, ja halusin jotakin muuta. Sitten päätin tehdä rakkaasta harrastuksesta työn ja lähteä opiskelemaan puutarha-alaa.

Mikään elämässä ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.

Japanilainen sananlasku

Myös muiden elämässä on taustalla raskaitakin muutoksia, jotka ovat ohjanneet uudelle polulle. Puolison tapaturma pakotti Kati Härkösen luopumaan lehmistä ja miettimään kaiken uudelleen. Anna Maslova puolestaan toimi aiemmin Venäjällä matkaoppaana. Tulevaisuudennäkymät eivät ole pariin vuoteen näyttäneet kovin lupaavilta.

– Tulin sitten Suomeen opiskelemaan puutarhuriksi, hän hymyilee.

Haaveena onnellinen tulevaisuus

Tulevaisuudessa kaikki viisi haluaisivat myös työllistyä puutarha-alalle. Tämä voisi tapahtua joko oman yrityksen tai palkkatyön kautta. Pääasia, että työ olisi mielekästä.

– Tämä on jatkuva prosessi, kun miettii, mitä voisi esimerkiksi itse tuottaa siellä missä asuu ja elää, naiset pohtivat. – Monta ideaa on jo jouduttu hautaamaan, mutta onneksi jatkuvasti tulee uusia tilalle, kun omat taidot karttuvat.

– Onneksi opettajamme Tiina Hämäläinen antaa meidän kokeilla vapaasti ja tukee meitä kaikenlaisissa tempauksissa, kuten nyt vaikka tässä sadonkorjuujuhlassa, Pelkonen kehuu.

Yksi asia on kaikkien viiden mielestä varma. Nimittäin se, että puutarhurit ovat keskimääräistä onnellisempia.

– Meillä koulussa palataan aina siihen japanilaiseen sanontaan, jonka mukaan mikään elämässä ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Puutarhassa möyhiminen saa muistamaan, että onni asuu yksinkertaisissa asioissa, Pelkonen summaa.

Ruoka on valmista, ja naiset kerääntyvät pöydän ääreen. He katselevat hetken aikaansaannoksiaan ennen kuin ryhtyvät syömään. Katseissa näkyy ylpeys ja ilo siitä, miten kaikki pöydän antimet on tehty itse alusta loppuun. Pian nauru ja puheensorina täyttävät toimistohuoneen, joka on muuttunut illan ajaksi syksyisten puutarhajuhlien pitopaikaksi.

Riverian puutarha-alan ammattitutkinnossa voi erikoistua tuotantopuutarhuriksi, puutarhuriksi tai floristiksi. Tutustu koulutuksiin täällä.

Lähellä ihmistä, lähellä sydäntä – oppisopimuksella vammaisalalle

– Olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen omaan työhöni lähihoitajana Honkalampi-säätiön Kanervapihassa, toteaa silminnähden hyväntuulinen Tero Jurvanen.

Tero valmistui keväällä 2023 oppisopimuksella lähihoitajaksi vammaistyön osaamisalalta. Sitä ennen hän oli toiminut muun muassa peltiseppänä. Tero on valmistunut Riveriasta (silloinen Pohjois-Karjalan ammattikoulu) koneistajaksi vuonna 2005.

– Viimeksi työskentelin kolmivuorotyössä Karelia-Ikkunoilla noin kolme vuotta.

Hyvä työporukka ja varma työpaikka

– Minulla oli halu päästä enemmän tekemisiin ihmisten kanssa, ja aloitin ensin opinnot vammaisalan ammattitutkinnossa, kertoo Tero.

Opintojen aikana Tero aloitti työelämässä oppimisen jakson Honkalampi-säätiön Kanervapihassa.

– Tykästyin kovasti työhön, ja aloimme miettiä esimieheni Päivi Kinnusen kanssa lähihoitajan oppisopimuskoulutusta. Homma onnistui Riverian kanssa, Tero muistelee.

Niinpä opinnot vaihtuivat oppisopimuksen myötä sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opintoihin ja vammaistyön osaamisalaan.

– Olin saanut tuntumaa vammaistyöhön jo aiemmin tekemällä asumisen avustajan tehtäviä, ja se innosti lähtemään lähihoitajan opintoihin, toteaa Tero.

– Kanervapihassa tuemme asukkaiden elämää ja teemme retkiä sekä muuta viriketoimintaa. Olen tykännyt työstäni erittäin paljon, kertoo Tero.

Terolle tuli jo opintojen aikana selväksi, että hän sopi hyvin työporukkaan ja luvassa oli varma työpaikka.

Tulevaisuuden näkymät

Tulevaisuuteen Tero suhtautuu uteliaasti. Miksei opintoja voisi jatkaa vielä pidemmällekin.

– Ehkäpä jossain vaiheessa voisi tulla kyseeseen sairaanhoitajan koulutus. Katsellaan, Tero sanoo hymyillen.
 

Otso Laakkosella riittää vauhtia – Kilpailu-urheilija ja Taitaja-menestyjä valmistui Riveriasta huippunopeasti koneenasentajaksi

– Olen ollut pienestä asti tekemässä ukkini yrityksessä maansiirtoon ja muovikoneisiin liittyen yhtä sun toista. Sen myötä olen oppinut olemaan oma-aloitteinen ja haluan oppia uutta. Siitä on ollut paljon hyötyä myös opinnoissa, kertoo Otso.

Oppimista työpaikalla urheilun ohessa

Otson opinnot ovat edenneet pääosin työpaikalla oppimisen kautta koneenasentajaksi Mantsisella – ensin oppisopimuksella ja sitten vakituisena työntekijänä.

­– Opintojen, työelämän ja urheilun sovittaminen viikon rytmiin on sujunut Riveriassa hyvin, toteaa Otso.

Joensuun Urheiluakatemia on tarkoitettu tukiverkostoksi kilpaurheileville nuorille ja nuorille aikuisille, joiden tavoitteena on kansallinen ja kansainvälinen huippu. Urheiluakatemia auttaa yhdistämään urheilun ja opiskelun joustavasti.

– Olen kilpaillut TeamGym-lajissa viisi vuotta sekä SM- ja EM-tasoilla. Se on joukkuelaji, jossa tärkeitä asioita ovat vauhdin, voiman ja tekniikan toimiminen kokonaisuutena, kertoo Otso.

– Olemme pärjänneet joukkueena hyvin ja voittaneet kolme SM-kultamitalia. Onhan se vaatinut itseltä aktiivisuutta, kun olen ollut maanantaista perjantaihin töissä ja treenejä on ollut tiistai-, keskiviikko- ja torstaiaamuisin Urheilutalolla, toteaa Otso.

Lisäksi Otsolla on ollut omia iltatreenejä.

– Olen saanut sovittua hyvin koneenasennuksen opettajien kanssa, miten edetään opinnoissa. Y-aineiden kanssa piti hieman sovitella aikatauluja, mutta hyvin nekin hoituivat, kertoo Otso.

Taitaja2023-kilpailu – opintoja ja työelämää varten

Otso on kilpaillut voimistelussa ja maastopyöräilyssä useampia vuosia, joten kisakokemuksia on SM- ja EM-tasolta. Taitaja oli kuitenkin erilainen kilpailu, jossa Otso oli mukana ensimmäistä kertaa. Hän sai Koneenasennus ja kunnossapito -lajissa hopeaa.

– Omasta kilpailu-urasta oli hyötyä itse kilpailussa mutta kyllä se toi myös toisenlaista jännittämistä. Mutta nyt sekin on koettu, toteaa Otso.

Taitaja-kilpailuun Otsoa innosti se, että edellisenä vuonna Riverialle oli tullut samassa lajissa hopeaa ja pronssia.

– Opiskelun myötä oli mahdollista ajatella, että olisin mukana Suomen Top-kolmosessa tältä alalta. Kun opettaja kysyi halua lähteä kilpailemaan, olin täysillä mukana, kertoo Otso.

– Kilpailusta jäi tosi hyvä fiilikset ja siinä kannattaa keskittyä omaan tekemiseen. Ensimmäisenä päivänä meinasi vähän stressata, kun ympärillä oli kameroita ja tuomareita. Toinen päivä oli mukava ja pystyi keskittymään omaan tekemiseen. Kolmas päivä meni tuttujen juttujen parissa, joita on tehnyt lähes joka päivä Mantsisella, kertoo Otso.

Tulevaisuus

Suomen armeija odottaa Otsoa vuoden 2024 alussa.

– Se voisi mahdollistaa myös tulevaisuuden ammatin. Ammattikorkeakoulu konetekniikassa voisi olla myös yksi hyvä vaihtoehto, kertoo Otso.